Kaukana ollaan niistä ajoista, kun itseään pystyi viihdyttämään ainoastaan matopelillä, pasianssilla ja tetriksellä. Nykypäivän maailma on pullollaan erilaisia, toinen toistaan näyttävämpiä, viihdyttävämpiä videopelejä, joissa piisaa ominaisuuksia, toimintoja ja tekemistä vaikka muille jakaa.
Peleiltä vaaditaan yhä enemmän ja enemmän, mutta samaan aikaan kokonaisuus ei saa mennä liian monimutkaiseksi, koska muuten mielenkiinto pelaamiseen lässähtää. Toisaalta, jos peli on liian helppo, loppuu innostus siinäkin tapauksessa lyhyeen. Miten nykypäivän pelit – etenkin menestyksekkäät sellaiset – pystyvät tasapainoilemaan viihtyvyyden ja yksinkertaisuuden kanssa? Tähän paneudumme tarkemmin tässä artikkelissa.
Miksi viihteen ja yksinkertaisuuden pitää olla tasapainossa?
Modernien videopelien suunnittelu on kaikkea muuta kuin yksinkertaista. Siinä pitää ottaa huomioon lukuisia asioita, kuten:
- Visuaalinen ilme ja grafiikat
- Äänimaailma
- Käyttöliittymä ja käyttäjäkokemus
- Pelimekaniikat ja ominaisuudet
- Tekninen toteutus ja suorituskyky
- Mahdollinen sosiaalinen pelaaminen
- Tarina ja pelimaailman rakenne
- Pelaajan sitouttaminen
- Pelin pitkäikäisyys
Nämä kaikki ovat omalla tavallaan tärkeitä asioita. Jos ne vetää pelaajan kannalta yhteen, on tärkeimmässä roolissa pelin viihdeasteen maksimointi niin, että pelaaminen ei kuitenkaan mene liian haastavaksi.
Tällä on pelivalmistajien kannalta kaupallisesti todella paljon väliä. Jos peli tuntuu heti kättelyssä vaikealta tai sekavalta, loppuu sen pelaaminen ennen kuin se on ehtinyt edes alkaa. Toisaalta liian yksinkertainen ja itseään toistava peli muuttuu nopeasti puuduttavaksi, jolloin mielenkiinto lopahtaa ja pelaaminen loppuu.
Sama kaava pätee riippumatta siitä, onko kyseessä tietokone- vai konsolipeli, casino ja sen parissa pelattava rahapeli vai pienemmille ruuduille suunniteltu mobiilipeli.
On siis sekä pelaajan että tuottajan etu, että peli on tasapainossa niin haastavuuden kuin viihteenkin osalta. Miten tässä onnistutaan? Lähdetään käymään kohtia läpi.
3 keinoa, miten pelit pitävät itsensä viihdyttävinä mutta simppeleinä
Jotta peli menestyy ja pysyy pitkäikäisenä, pitää sen olla tietenkin viihdyttävä. Samaan aikaan etenkin alkuvaiheessa kaikki tarvittavat ohjeet, painikkeet ja toiminnot pitää saada opetettua pelaajalle yksinkertaisesti mutta viihdyttävällä tavalla, jotta peli ei ala tuntua liian puuduttavalta.
Tässä viisi keinoa, miten nykyajan videopelit pystyvät tasapainoilemaan tämän asian kanssa:
Innovatiiviset perehdytykset
Miltä kuulostaisi peli, joka alkaa sillä, että silmien eteen tulee 15 sivun mittainen ohjekirja, joka pitää lukea läpi mekaniikkojen ja muiden pelin kannalta tärkeiden asioiden ymmärtämiseksi? Ei varmastikaan kovin hauskalta.
Mekaniikat, painikkeet ja muut asiat on kuitenkin pakko opettaa, jotta pelin pelaamisesta tulee yhtään mitään. Tässä nykyaikaiset pelit hyödyntävät pitkien tekstipohjaisten opastusosioiden eli tutoriaalien sijaan intuitiisivuutta niin, että pelaajan opastus integroidaan suoraan osaksi tarinaa ja pelin ensimmäisiä minuutteja.
Pelin kanssa edetään niin, että pelaajalle esitellään yksitellen ne toiminnot ja kontrollit, joita hän missäkin hetkessä tarvitsee. Tässä edetään progressiivisesti niin, että perusasioiden päälle lisätään asteittain uusia, sillä hetkellä tarvittavia asioita. Näin mekaniikat ja muut jäävät paremmin mieleen, ja toisaalta ne myös oppii hauskemmin.
Tässä konkreettisia esimerkkejä, miten tätä mallia on hyödynnetty uusissa peleissä:
- JamesBond – Bond lähetetään pelin ensimmäisen mission jälkeen nopeatempoiselle koulutusjaksolle Maltalle, missä hän (eli pelaaja) oppii ajamaan, apumaan, tappelemaan ja käyttämään paremmin Bondin kellosta löytyviä vempaimia eli gadgetteja.
- LEGO Batman: Legacy of the Dark Knight – Uusia mekaniikkoja opetetaan LEGO Batman: Legacy of the Dark Knight -pelissä hiljalleen sen edetessä. Esimerkiksi Batmanin kannalta hyvin olennaiseen asiaan eli liitämiseen perehdytetään heti alussa, kun Wayne Towerista poistutaan. Liitäessä pääsee keräämään heti Lego-peleistä tuttuja kolikoita, mikä tuo palkitsemisen tunteen.
- Resident Evil: Requiem – Pelissä on kaksi pelattavaa hahmoa, Grace ja Leon, ja kummankin omiin, hyvin erilaisiin pelityyleihin perehdytään porrastetusti sitä mukaa, kun kyseisellä hahmolla pääsee pelaamaan ja tarina etenee. Molempien hahmojen kaikkia mekaniikkoja ja painikkeita ei siis tarvitse päntätä heti alkuvaiheessa.
Innovatiivisen alkuperehdytyksen lisäksi modernit videopelit tekevät itsestään pikku hiljaa vaikeampia, mikä tekee niiden pelaamisesta mielekkäämpää.
Vaikeustason vaiheittainen nousu
Modernit videopelit hyödyntävät innovatiivisempien perehdytysten lisäksi asteittaista pelin vaikeutumista.
Tässä ei ole kyse siitä, minkä vaikeusasteen pelaaja itse valitsee. Sen sijaan kyse on siitä, että millä tahansa vaikeustasolla peli haastavoituu progressiivisesti sitä mukaa, kun pelaajan taidot paranevat ja esimerkiksi käytettävä hahmo saa itselleen enemmän ominaisuuksia.
Esimerkiksi toimintapeleissä on hyvin tyypillistä, että alussa tarvitsee päihittää muutamia yksittäisiä vihollisia, jotka pystyy päihittämään melko helposti perusmekaniikoilla. Pelin edetessä viholliset osaavat yhä vaikeampia asioita, jolloin niiden päihittäminen vaikeutuu. Niillä voi myös olla suurempi energiapalkki, minkä lisäksi vihollisten määrä on suurempi.
Loppuvaiheilla pääsee siis ikään kuin ottamaan kaiken irti niistä mekaniikoista ja toiminnoista, jotka on matkan varrella opetellut. Näin peli pysyy viihdyttävänä alusta loppuun.
Tässäkin kohtaa innostus voisi loppua todella lyhyeen, jos esimerkiksi kaikki parhaat aseet ja erikoisiskut annettaisiin käyttöön heti alkuvaiheessa perustason simppeleiden vihollisten päihittämiseen. Se ei olisi kovin innostaavaa ja haastavaa se.
Toki on niitäkin pelaajia, jotka tästä pitävät, ja siksi esimerkiksi kolme palkintoa The Game Awards -gaalassa voittanut Alan Wake 2 ja monet muut uudemmat pelit sisältävät New Game Plus -muodon, jossa pelin pääsee pelaamaan alusta jo avattujen ominaisuuksien kanssa.
Selkeät visuaaliset palautteet
Yksinkertaisuuden ja viihteen kanssa tasapainoillaan modernien videopelien kohdalla myöskin visuaalisuuden ja äänimaailman kautta. Tämä voi näkyä monella tavalla:
- Mittarit: Pelissä on mittari, joka pitää saada täyteen asioita keräämällä (esim. Lego-pelit).
- Värit: Ruudussa välähtää värejä sen mukaan, minkälainen vaara on läsnä (esim. Mafia: The Old Country).
- Palkit: Palkeista näkee esimerkiksi sen, miten paljon elämää ja/tai erikoisvoimia omalla hahmolla on jäljellä (esim. Marvel’s Wolverine).
- Äänet: Peli varoittaa äänimerkillä, kun vihollinen havaitsee sinut (esim. Metal Gear Solid -pelit).
Muun muassa tällaisilla asioilla pelit pitävät huolen siitä, että niiden pelaaminen on samaan aikaan riittävän yksinkertaista mutta viihdyttävää.
