Street Fighter II: The World Warrior on tappelupeli, joka julkaistiin alkujaan pelisaleissa vuonna 1991. Se on Street Fighter -sarjan toinen peli ja seurasi vuonna 1987 julkaistua alkuperäistä Street Fighter peliä.
Peli oli Capcornin neljästoista pelinimike, joka toimi CP-systeemillä pelikoneissa. Street Fighter II paranteli monia ensimmäisen pelin ideoita, kuten erikoisliikkeitä ja kuuden näppäimen pelitapaa. Samalla pelaajille tarjottiin useita pelihahmoja, joista jokaisella oli oma tappelutyyli.
Street Fighter II seuraa useita sopimuksia ja sääntöjä, jotka koskivat jo alkuperäistä peliä vuonna 1987. Pelaaja tappelee vastustajaa vastaan lähietäisyyden taistelussa, ja voittaja on kaksi kolmesta tappelusta voittanut. Jokaisen kierroksen tavoitteena on tyhjentää vastustajan elämäpalkki ennen kuin aika loppuu.
Jos kummatkin pelaajat tyrmäävät toisensa samaan aikaan tai ajan loppuessa kummallakin pelaajalla on yhtä paljon elämää jäljellä, on tilanne ”double KO” tai tasapeli. Tällöin pelataan lisäpelejä, kunnes jompikumpi pelaajista kuolee ensin. Ensimmäisessa Street Fighter II -pelissä yksi matsi saattoi kestää enintään 10 kierrosta, jos selkeää voittajaa ei löytynyt.
Tätä vähennettiin neljään kierrokseen Champion Edition -versiossa ja siitä eteenpäin. Jos selkeää voittajaa ei löydy viimeiseen erään mennessä, tietokoneen ohjaama hahmo voittaa yksinpelissä tai kummatkin pelaajat häviävät kaksinpelissä.
Kolmannen erän jälkeen yksinpelissä pelaaja ottaa osaa bonustasoon, jossa hän voi kerätä lisäpisteitä. Bonuspelit ovat (järjestyksessä) Final Fight -pelistä tuttu auton tuhoamispeli, tynnyrien hajotuspeli, jossa tynnyrit putoavat liukuhihnalta ruudun yläosasta, ja rumpujen hajotuspeli, jossa rummut voivat syttyä tuleen ja kasaantuvat päällekkäin.
Kuten alkuperäisessä pelissä, peliä ohjataan käyttäen kahdeksansuuntaista ohjaussauvaa ja kuutta liikenappia. Pelaaja käyttää ohjaussauvaa hyppäämiseen, väistämiseen ja hahmon liikuttamiseen. Kolme potkunappia vaihtelevat voiman ja nopeuden mukaan (Light, Medium ja Heavy).
Pelaaja voi tehdä useita perusliikkeitä missä vain asennossa, kuten tarttuminen ja heittäminen. Nämä eivät sisältyneet alkuperäiseen Street Fighter -peliin. Kuten alkuperäisessä pelissä pelaaja voi tehdä erikoisliikkeitä painelemalla yhdistelmän suuntia ja nappeja.
Street Fighter II eroaa edeltäjästään siinä, että pelattavia hahmoja on useita ja heistä jokaisella on omat taistelutyylinsä ja erikoisliikkeet. Pelikoodin bugin takia pelaajat pystyivät perumaan jotkut liikkeet animaation aikana tekemällä toisen liikkeen ja näin perusliikkeitä ja erikoisliikkeitä voitiin yhdistellä. Tämä ”combo”-tyyli lisättiin myöhemmin peleihin standardina ominaisuutena ja sitä käytettiin useissa myöhemmissä Street Fighter -peleissä.
