Monessa kotitaloudessa on taatusti nähty tilanne, jossa toinen tykkää liimautua televisioruudun eteen pelatessaan hyvin intensiivistä ja jatkuvaa huomiota vaativaa videopeliä, kun taas toinen naputtelee rauhallisemmin sohvan nurkassa rentouttavampaa mobiilipeliä. Kumpikaan ei voi ymmärtää, mikä juuri vastapuolen pelissä kiehtoo.
Taatusti kummatkin pelit ovat kuitenkin myyntilistojen huipussa, kumpikin omassa kategoriassaan. Peliala on kuitenkin siitä kiinnostava, että se tarjoaa laajasti kaikenlaisia pelejä jokaiseen tarpeeseen ja pelityyliin.
Kuitenkin maailman eniten pelatuimmat ja suosituimmat videopelit koostuvat juuri niistä vaikeammin pelattavista, jopa kuukausien ajan konsolin tai tietokoneen ääreen koukuttavista nimikkeistä.
Tästä parhain esimerkki on niiden ympärille muodostunut esports-kilpapelaamiskulttuuri, jolla on suuri kannattajakunta niin pelaajien kuin peleistä kiinnostuneiden keskuudessa.
Samaa ei voida kuitenkaan sanoa yksinkertaisemmin valmistetuista mobiilipeleistä, jotka ovat kuin pelialan fastfood-ruokaa. Niitä kulutetaan pikavauhtia ja niiden pelaajat siirtyvät pikaisesti toisten pelien pariin, ilman videopelien tapaista uskollisuutta tiettyihin pelisarjoihin ja valmistajiin.
Klassikot pysyvät aina suosiossa – miksi?
Toinen paljon ihmetystä herättävä tekijä on tietyt klassikkopelit, joiden suosio on jatkunut samana vuosi toisensa jälkeen. Etenkin rahapelit kuuluvat tähän kategoriaan. Loton pelaaminen ja raaputusarvat ovat hyväksyttyjä ja tunnettuja pelejä, joista on jopa muodostunut jollain tapaa osa suomalaista kulttuuria.
Toisaalta taas blackjack ja ruletti, joita on pelattu jopa vuosisatojen ajan, löytyvät edelleen jokaisen kasinon valikoimasta ihan sellaisenaan. Niiden pelaaminen on niin suoraviivaista, että ne sopivat kaikille ja uudenlaiset näkemykset, kuten blackjack strategia, ovat jossain määrin lisänneet toiveita suuremmista voitoista.
Lisäksi mukana oleva onnen ja satunnaisuuden elementti herättävät kiinnostusta, jota ei taas välttämättä löydy taitoon ja strategiaan perustuvista videopeleistä.
Videopelien pelaaminen on monimutkaista eikä täten aina houkuttele
Jotkut vaikeammat videopelit vaativat erittäin nopeaa silmä-käsikoordinaatiota, joka kehittyy vain harjoittelemalla. Täten ne vaativat pitkää omistautumista ja motivaatiota kestää lukuisat epäonnistumiset ja taas kehittää itseään.
Hupimielessä pelaavat eivät etsi näin kokonaisvaltaista pelielämystä, vaan heille se on kuin purkkaa, jota voidaan tarpeen mukaan pelata ja olla pelaamatta – oman elämän menojen mukaan.
Pitkään, jopa vuosia harjoitelleet ja pelanneet, ovat yhtä lailla tunteellisesti kiinnittyneitä pelaamiseen ja tiettyihin pelisarjoihin, joissa taidot on hiottu täydellisyyteen.
Täten niiden uusimmat versiot halutaan myös ostaa välittömästi kaupan hyllyiltä tai verkkokaupoista, jolloin ne taas loistavat myyntilistojen kärjessä. Viihdepelaajat taasen eivät halua käyttää pelaamiseen rahaa ja suosivat erityisesti ilmaisia mobiilipelaajia.
Näiden pelien tilastot ovat mitattavissa latausmäärien mukaan ja nekin yltävät parhaimmillaan satoihin miljooniin. Mobiilipelit voivat myös sisältää pelinsisäisiä ostosmahdollisuuksia, jotka taasen tuovat tuloja peliyhtiöille. Kyseessä on lähes yhtä suuri miljardibisnes kuin itse videopelien valmistaminen ja myyminen.
Variaatiot rikastuttavat niin pelaajia kuin alaa
Entisaikaan vain tietyt pelit olivat suosittuja, koska vaihtoehtojakaan ei ollut näin montaa. Nykyään jokainen voi pelata mitä haluaa, milloin haluaa ja millä tavalla haluaa. Pelaamisen rajoitukset ovat hälventyneet ja pelaajien keski-ikä on noussut jo reilusti yli keski-iän rajojen eli 40 ikävuoden.
